You try to sleep by listening to the boat breathing

(tässä muutamia promokuvia maailmantango-festareiden tunnelmissa, iskelmä soi ja aallot pauhaa)

Valokuvaaminen on alkanut taas innostaa aika huolella, ihanaa saada pitkästä aikaa hauskoja projekteja joihin keskittyä. Ajattelin että ehkä voisin alkaa ensimmäistä kertaa oikeasti promoamaan itseäni ja tehdä vaikka ihan virallisen portfolion

(saa antaa neuvoja tai vinkkejä, en oikein tiedä mikä olisi paras nettisivu tms)

☀
You are a Goddess
No matter the path your feet tread or
The language you speak
You are pure magic
You are beauty incarnate.
You are love; flesh, blood & soul
With every beat of your drum
Hear your calling
Your passion
You are a Goddess
Let your spirit sing
And your heart soar

►

Kilometri kilometriltä mun sydän tuntui kevyemmältä ja hengittäminen sujuvammalta. Ilmassa tuoksui kesäkuu, keräsin maitohorsmia ja juoksin saunasta veteen paljaat jalat vielä aika herkkinä kiviä vasten. Yöllä linnut alkoi laulaa kaikkialla ympärillä ja venus syttyi taivaalla.

Mä tarvitsen tätä just nyt enemmän kuin ikinä. Viihdyn kyllä uudessa kodissa ja ollaan onnistuttu luomaan hyvä ja lämmin ilmapiiri, paljon rakkautta ja kasveja ja ruokaa ja suukkoja. Oon onnellinen että muutin, koska nyt tuntuu että oikeasti tiedän kuka oon ja mitä haluan. Mä en halua harmaita laatikoita enkä pakokaasun hajua enkä naapureita jotka ei kehtaa moikata rappukäytävässä. Kun mä seuraavan kerran vaihdan paikkaa niin teen sen kunnolla ja pitkäksi aikaa, johonkin missä autonäänet ei herättele öisin,

takaisin luontoon.

Viime yönä mietin sitä kuinka mulla on jokaiselle luonnonilmiölle ja sääolosuhteelle oma tunnetilansa. Seisoin parvekkeen ovella sateessa odottamassa ukkosta, ilma oli täynnä sähköä, tunsin oloni jännittyneeksi ja voimalliseksi. Sit löysin vanhempien laatikosta vanhat mustalaistarotit, kukaan ei tiedä mistä ne on sinne ilmestyneet. Juhannuksena mulla on ennustuskeikka, se jännittää vähän.

Kesä alkaa pikkuhiljaa tuntua.

sininen

En ole oikeastaan tehnyt juuri mitään viimeisen viikon aikana,

makoillut vain peiton alla ja katsonut elokuvia ja tehnyt ruokaa ja fiilistellyt kaikkea. On ollut aivan sanoinkuvaamattoman pehmeää ja rakastavaa ja hellää ja hyvää. Eilen heräsin aurinkoon ja tuntui niin vapauttavalta että alkoi naurattaa ja itkettää ja teki mieli hihkua parvekkeelta että

hei kaikki herätkää me ollaan elossa me ollaan yhtä maailma on meidän tehdään siitä kaunis

(menin sen sijaan olohuoneen matolle makaamaan eikä sekään ollut hullumpaa)

Maailma on niin kaunis ja ihmeitä täynnä, en tajua mikä mua estelee. Pelkään jotain ihan olematonta ja iltaisin päässä alkaa kummitella. En uskalla kirjoittaa unia ylös etten muistaisi niiden naamoja.

Kai pitää vaan odottaa kevättä ja krookuksia porukoiden pihassa

(pienenä uskoin ihan tosissani että minä saan kevään tulemaan, istuin koivun alla puhaltamassa henkeä silmuihin ja kaivamassa maahan pieniä kevätpuroja)

 (kerroin tän sulle ja sä sanoit että "mut niinhän sä saatkin kevään tulemaan")

(mitä ihmettä mä pelkään)

huomenta

Kesäyöt ovat olleet seikkailuja täynnä

Helsinki oli viileä ja sateinen mutta ihmiset harvinaisella tavalla sydämellisiä

Eilen vein kummipoikaa katsomaan riikinkukkoja, taskutin vahingossa aamuruskon vessan avaimen ja palautin sen pahoittelukortteineen, juoksin alkoon, tunsin toisen ihmisen hengen kosketuksen välityksellä ja join salaa viiniä pöydän takana. Musiikki tuntui meditatiiviselta ja ihmiset rakastavilta ja hyväntahtoisilta. Nukuin pari tuntia ja heräsin puoli viideltä om yogan aamusadhanaan, ja kun kolmen tunnin päästä lähdin taas ulos oli aurinko noussut ja lämmitti pitkästä aikaa 

(vastaantulijat hymyilivät)

Keho tuntuu kevyeltä ja mieli levolliselta,

ihanaa miten helppo on taas liikkua kun alkuviikko tuntui vähän kankealta ja ahdistavalta.

Kuvat ovat juhannusyöltä metsästä kotimatkalta kun auringonnousu oli suuri ja ihmeellinen

kerättiin seitsemän kukkaa hiljaisuudessa ja silti molemmat tunsi mitä toisella oli sanottavana, se on sitä juhannustaikaa.