3.7.

 Juhannuksen jälkeen lähdin Helsinkiin ja jäin sinne

heittelemään leipiä 

opettelemaan kieliä 

kävelemään puutarhassa

löytämään kiiltomatoja

tekemään ruokaa yöllä hiljaisessa talossa

heräämään aamulla aurinkoon ja uuteen tuoksuun

(joskus on vaan opeteltava hengittämään uudelleen)

Tänään matkustin 13 tuntia bussilla pohjoisen tuttuihin tuuliin,

joka kerta jaksaa yllättää miten korvissa humisee kun ei enää kuulu sitä ylimääräistä Ihmisen luomaa kohinaa.

Täällä tuoksuu pihkalle ja tulee mieleen aika monia muistoja jotka ensin kirpaisee ja puristaa kasaan mutta kai

ehkä
pikkuhiljaa
alkaa jo hymyilyttää

Mun sisällä läikkyy aika monta ristiriitaista tunnetta

(jännittää)

mut aamulla mun puhelin piipittää ja näytöllä lukee että

besos chiquitita

mitähän täällä oikein tapahtuu

kuukausi sitten

aurinko sulatti

Nyt me pyöräillään ja ilma on kylmä ja sanon että jännittää kun syksy tuo muistijälkiä

mietin yhtenä päivänä että mitä olis olla jossain toisessa paikassa jonkun toisen kanssa; sillä olis varmaan työpaikka ja ikea-asunto ja nissenin veitsisarja ja me varmaan istuttaisi kahviloissa ja puettaisi mätsääviä vaatteita ja katsottais joka viikko samat telkkariohjelmat, käytäis ravintolassa syömässä kuukausipäivinä ja roomassa vuosipäivänä. Sit mua alkaa naurattaa kun tajuan että enhän minä semmoinen oo enkä kyllä ikinä haluaisikaan olla. Sun kanssa me ollaan niitä loikoilee samoilla kallioilla vuodesta toiseen ilman syytä ja tekee juhannustaikoja kaikessa hiljaisuudessa. Me nauretaan ja itketään ja hölmöillään ja pelataan sitä peliä jossa voi olla kukatahansa ja tehdä mitätahansa, päästellään mahdollisimman hassuja ääniä kun rakastellaan, kiipeillään toistemme kehoja pitkin ja opetellaan ulkoa luomien ja uurteiden paikat. Me eletään, toimitaan ja rakastetaan sykäyksittäin, kaksi vastavoimaa, feminiininen ja maskuliininen (päivänsäde ja menninkäinen)

Välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle enkä voi ikinä olla tarpeeksi, mutta kai ne on niitä ristiriitoja jossain tytöksi syntymisen ja naiseksi kasvamisen välillä. Tarotkortit näytti mulle kolmea eri naishahmoa kronologisessa järjestyksessä; viimeinen oli hallitsijatar, 
Äiti Maa.

(ja viime yönä kosketus tuntui ihon läpi sielussa)

This must be underwater love

 Kelluin Pyhäjärven keskellä auringon lämmittäessä, lumpeenlehtiä ja sielunsisko jonka sylissä itkin viime kesänä suuren männyn alla,

puhuin miten tässä hetkessä ja kesässä olen niin onnellinen etten aina edes muista pelätä kaiken menevän ohi.

Kukat tuoksui ja hooppasin Näsinpuistossa pitkälle yöhön, opin paljon uutta ja nauroin kun oli niin mahtavaa;

miten paljon on kaikkea ihanaa mitä voi tehdä ja mistä innostua! Niin paljon inspiroivia ja opettavia ihmisiä ympärillä ja rakkautta ja uusia tuulia. Kuukauden päästä alkaa neljän kuukauden työharjoittelujakso taidepajalla, valokuvauksella olen saanut jopa elätettyä itseäni hetken aikaa. Tällä viikolla kuvasin ochre roomin saksan kiertueen promokuvia ja jousikvartetin tyttöjä kalliolla, tajusin jälkeenpäin että unohdin kameran objektiivin hiekalle ja tunsin itseni aika hölmöksi. Onneksi on kuitenkin paljon arvokkaampiakin asioita ja sellaisia joita ei voi ostaa rahalla.

 Kaikkea hyvää ja rakastavaa kaikille! Kiitos kaikille kaikesta! Tänään näsinpuistoon soittelemaan tulkaa sinne!

ps. Kolme ihanaa pispalan voimasiskoa on luonut jotain ihan ihmeellistä, sopii rakastua tähän:

1

2

pps. "With Venus conjunct the Sun and the Moon in Leo, this New Moon is unequivocally about the heart in all its manifestations ~ our physical hearts at the center of our bodies holding the powerful spark of life that keeps our hearts beating; our emotional hearts that connect us to the web of life and all living beings; and our spiritual hearts bringing through our divine essence as our gift to all we touch. Leo the Lion, ruler of the heart, connects us to our ability to be in our power with courage, to communicate our presence with a roar, to align our will with our knowingness..."

suojassa

► love - the red telephone

Varpaat hiekassa löydettiin haikaran pesä, poimin mustikoita ja juoksin toiselle puolelle järveä niin ketterästi että alkoi naurattaa.

Paljon puhuttiin ihmisten välisistä resonaatioista ja uudelleenkohtaamisista. Oli kesäkuun yö ja mä istuin nurmikolle pojan viereen joka oli melkein täysin tuntematon, ja kun se alkoi puhua mulle niin näin sen kasvoissa veljen jostakin kaukaa, sellaisen vinon veikeän hymyn ja lämpimät silmät jotka on ihan takuulla lohduttaneet mua ennenkin.
 

Eräänä toisena yönä sä sanoit että haluat kertoa salaisuuden, mentiin peiton alle turvaan ja sä kuiskasit että me ollaan oltu tässä ennenkin. Lukemattomia kertoja vastakappaleina toisillemme, maskuliininen ja feminiininen, päivänsäde ja menninkäinen. Mä tiedän sen myös. Tää yhteys on ollut olemassa aina ja tulee olemaan ikuisesti.
  

Sit mietin entisiä elämiä ylipäätään ja sitä kuinka lopulta onkin ehkä turhaa ajatella omaa yksilöllistä historiaa maailmankaikkeudessa, kun tuntuu että kaikki me ollaan kuitenkin samasta Lähteestä ja yhtä. Ehkä ollaan Kaikki koettu Kaikki, yksi elämä sykleinä ja sykähtelyinä.

Tänään oon kipeänä ja ensi kuussa minulla on oma puutarha ja luumupuu.

Walk and dance as if you were kissing the earth with your feet

Lisää reissausta. Tällä kertaa tuuli vei Etelään päin. Autossa tuoksui suitsuke ja nauratti aika moni asia, soitin tamburiinia kun maisemat vilisi ikkunoiden takana. Jäätiin haistelemaan lupiineja ja mä sanoin että ehkä syreeni on sellainen mun lapsuuden voimakasvi, sellainen jonka tuoksuun voi aikuisenakin upota.

1-4. Kasari matkailuautossa on tunnelmaa

1-4. Ensimmäisenä yönä kuu nousi metsän takaa, soitto ja laulu kaikui nuotion ympärillä pitkälle yöhön

1&2.Maa hohkasi kylmää teltan lattian läpi ja auringon noustessa päätin nousta minäkin. Menin seisomaan auringon siltaan ja suljin silmät ja sinä olit pensaikossa ja sanoit että näytän kauniilta 3&4. pellot oli vielä kasteen peittämiä ja hämähäkit punoivat kotejaan apiloiden väliin - kimmellystä silmänkantamattomiin. 5-8. Riippumaton ympärillä kasvoi koiranputkia ja ruusupensaita, eräänä aamuna heräsin keinuvaan maailmaan ja rastaiden lauluun, tuuli vilvoitti ja puut huojui yläpuolella, tuntui että olisin maalauksessa

1-8. aurinko porotti ja kaikki ympärillä tuntui hymyilevän sillälailla miten hymyillään kun jo unettaa mutta ei malta nukahtaa

1-8. kaikkea sekalaista tunnelmointia sekä tuulivoimalla toimiva saippuakuplakone

1-8. laiskottelua ja inkivääriteetä

1-5. “Dance is an active meditation. When we dance, we go beyond thought, beyond mind and beyond our own individuality to become one in the divine ecstasy of the union with the cosmic spirit. This is the essence of a true dance experience" 

1-6. Sitten oli se hetki kun mä vaelsin hiljalleen pellolla, joku vilkaisi mua merkitsevästi ja hymyiltiin (virittäydytty samalle taajuudelle). Heinäkuun yö tuoksui taialta ja ilma oli merkkejä ja symboleita täynnä. Istuin alas ja itkin vähän ja sitten nauroin ääneen, kysyin miten tällainen kauneus on mahdollistakaan. Metsänraja oli korkea ja jylhä ja otti mut vastaan hyvänä ja hellänä, heijasteli värejä ja musiikkia jotka kaikuivat korkealla lehvistöissä ja sekoittuivat tuuleen. Kiipesin sammaleisia kallioita Äiti Maan syliin ja olin pakahtua innostuksesta.

Nyt Tampereella taas. Tuntuu hyvältä. Niin monia ihmeellisiä kokemuksia ja kohtaamisia, oivalluksia ja naurunpuuskia takana - olen myöskin onnellinen siitä ettei nykyään enää harmita kun jokin ihana päättyy vaan tuntuu päinvastoin että niistä saa ammentaa omiin sadepäiviin vielä pitkään, kylpeä inspiraatioissa ja rakkaudentäyteisissä oloissa. Tehdä omasta elämästä seikkailua joka päivä, tai ainakin semmoista ettei ikinä kaduta nukkumaan mennessä.

On niin monta asiaa joista haluaisin kirjoittaa. Ehkä toisen kerran.

Muistakaa rakastaa <3

ps. puhelin hajosi taas kerran ja se tuntuu ehkä ihan oikealtakin (menninkäisen näköinen mies sanoi että elämä ilman puhelinta on kamalaa; voi vaikka alkaa vahingossa kuvitella että kaikki on yhtä)