En ole oikeastaan tehnyt juuri mitään viimeisen viikon aikana,
makoillut vain peiton alla ja katsonut elokuvia ja tehnyt ruokaa ja fiilistellyt kaikkea. On ollut aivan sanoinkuvaamattoman pehmeää ja rakastavaa ja hellää ja hyvää. Eilen heräsin aurinkoon ja tuntui niin vapauttavalta että alkoi naurattaa ja itkettää ja teki mieli hihkua parvekkeelta että
hei kaikki herätkää me ollaan elossa me ollaan yhtä maailma on meidän tehdään siitä kaunis
(menin sen sijaan olohuoneen matolle makaamaan eikä sekään ollut hullumpaa)
Maailma on niin kaunis ja ihmeitä täynnä, en tajua mikä mua estelee. Pelkään jotain ihan olematonta ja iltaisin päässä alkaa kummitella. En uskalla kirjoittaa unia ylös etten muistaisi niiden naamoja.
Kai pitää vaan odottaa kevättä ja krookuksia porukoiden pihassa
(pienenä uskoin ihan tosissani että minä saan kevään tulemaan, istuin koivun alla puhaltamassa henkeä silmuihin ja kaivamassa maahan pieniä kevätpuroja)
(kerroin tän sulle ja sä sanoit että "mut niinhän sä saatkin kevään tulemaan")
(mitä ihmettä mä pelkään)
Olen myös rakastanut ja menettänyt ja rakastanut uudelleen ja edelleen, jatkuvasti peläten. Kai se pelko on ihan inhimillinen, ymmärrettävä? Antautua nyt täysin maailmalle, vain hullu tekee niin! Vuoden lopulla jouduin valitsemaan menneisyyden ja nykyisyyden välillä, jouduin päästämään irti pelosta. Vaikea siitä on kokonaan irrottaa, ei se käy hetkessä tai käden käänteessä. Mutta jos katsoo kohti kevättä, niin ehkä pelko hiljalleen hälvenee?
VastaaPoistaKevät korjaa kaiken <3
Poistaen ymmärrä miten et voisi olla pelkäämättä.. jo kahdesti saman tempun tehnyt sinulle :/ en sanoisi että pelkäät siis jotain ihan olematonta, kannattaa olla varovainen nyt
VastaaPoistaOlet oikeassa mutta ikävistä jutuista huolimatta meillä on sellainen yhteys jota ei oikeastaan voi katkaista (enkä haluakaan koska nautin tästä liikaa) ja luulen että hänkin ymmärtää sen nyt.
PoistaToisaalta pelottaa sun puolesta, mutta vielä isommalta osalta; jos oot kerran päättänyt olla tässä, ni ookin täysillä just tässä! Ennemmin tai myöhemmin kaikkissa suhteissa haavottuu, miks murehtia sitä silloin ku herääminen toisen vierestä naurattaa. Halit, voisin kirjoitella tässä lähipäivinä sinulle.
VastaaPoista<3 vaikeuksien kautta voittoon. Kirjoita, se olisi tosi kivaa! Ihana sisko!
Poistamun kulunut viikko kuulostaa vähän samalta! ja aika meni niin nopiaan etten sulle kerennyt soitellakaan mutta tuun taas ensviikolla ( itseasiassa tahtosin ettiä kämpänkin tampereelta) tampereelle niin vois oikeesti nähdä :3
VastaaPoistamua pelottaa myös ja paljonkin toisinaan mutten taho antaa sille valtaa, vaan nauttia tästä kaikesta tässä ja nyt, hui
Juu lähen ensi viikon torstaina taas kemiin mutta alkuviikosta voisi nähdä! Ja pelkääminen vie ihan kamalasti energiaa, hetkessä eläminen on niin paljon mielekkäämpää <3 kaikkea hyvää sulle ja teille ja kaikille ja kaikelle <3
Poista<3
Poistasulle ja teille ja kaikille ja kaikelle myös!