kun jäät lähtee ja mä jään

- - -

Silloinkin oli maaliskuu, lumet suli, kärpäset heräsi, samat lauseet ja heräävä rakkaus

(me maattiin rikkinäisessä sängyssä ja sulla ei ollut edes tiskiallasta ja kaikki tuntui olevan aika kohdallaan)

yhtäkkiä siitä on kolme vuotta ja sä olet uusi ja vieras, tuoksut tuntemattomalta. Sulla on uusi polku jota mä en kulje, vaikka kaiken piti olla niin selkeää.

Talvella mä nostin ylipapittaren enkä muka tajunnut mitä se tarkoittaa. Oon katsonut sormien läpi aika monta asiaa, jäänyt paikalleni sun lämpöön kun sydän käskee juoksemaan kovaa

- - -

Sit mä näen niistä unia

(meidän ensimmäinen kevät kun lumet suli katoilta) (kuukausi sitten pyhäjärven jäällä nariseva lumi) (kun lupasit ettet enää riko mua) (se yö puiden taikaringissä metsän keskellä) (peiton alla kerroit salaisuuksia entisistä elämistä) (kun tulit takaisin suomeen ja juoksit mun luo ja) ("mä näin unta että meillä oli pieni tyttövauva")

Ja näen unia teistä ja kun soitan sulle aamulla sä sanot että "ei me olla vielä sovittu mitään"

mitä vitunvitunvitunvittua

väsyttää niin kovaa

Huoh. Kun haluisi vaan että voisi avata ikkunan ja sisälle tulvis semmoinen helpottava tuulahdus,

ja sen tuulahduksen mukana tulis lokkien äänet ja maantien tuoksu ja nauruja ja iloa

sit laittais ihan kevyesti päälle ettei varmasti tulis liian kuuma ja lähtis polkupyörällä laukontorille syömään mansikoita varpaat heiluen

eikä olis mitään epäselvyyttä siitä et onko tää nyt paras hetki ikinä

mut toisaalta meneekö se sitten koskaan niin

vai pitäiskö vaan ottaa niskasta kiinni ja järjestellä koti ja keittää juuressoppaa ja kiittää siitä mitä on

(just nyt ei vaan yhtään jaksais)

sinut maalasin kauneimmaksi

ja kun sä lähdit kävelemään poispäin mä katsoin perään monta kertaa ja mietin että katsoisitko sinäkin

(et tainnut katsoa)

sanoit että meidän rakkaus oli kaunein taideteos mitä on koskaan tehty

Olen viettänyt päiviä uudessa kodissa, seikkaillut tuntemattomilla kaduilla ja ihastellut hienoja puutarhoja

(joku päivä minullakin on sellainen, oma pikku viidakko)

syksy on täällä ja maailma valtavan kaunis jopa harmaina usvaisina aamuina

miksi silti tuntuu näin keskeneräiseltä?

olen:

☾ kaivannut loputtomasti

☾ tuntenut hukanneeni itseni
☾ itkenyt vähäpätöisyyttä ja yksinäisyyttä

☾ ollut sinun lähellä ja tuntenut sen oikeaksi

☾ lähtenyt pois ja tuntenut sen vääräksi

☾ ihmetellyt onko tässä yhtään mitään järkeä

mutta toisaalta olen myös:

☼ fiilistellyt syksyä

☼ valokuvannut

☼ tehnyt asioita joita en yleensä tee

☼ piirtänyt paljon

☼ kirjoittanut vuokrasopimuksen ja muuttamassa sievään valoisaan asuntoon

☼ tuntenut aika vahvasti (ainakin päivisin) että kyllä tämä tästä

(Kun siirtyy äkkiä

päivänvalosta pimeään

kestää tottua näkemiseen)

lähtekää joku seikkailulle

muistatko kun tanssittiin yö Tampere-talon takana

viime yönä huomasin etsiväni sua

junaraiteilta ja pispalan portaista ja vanhoilta reiteiltä

sieltä missä näsijärvi oli rajattu jotenkin ihmeellisesti ja vesi vaihtoi väriä

(et ollut siellä ja kävelin itku kurkussa monta kilometriä)

Kaikki muuttaa merkitystään ja maailma on täynnä symboliikkaa

(jos ei olisi niin kurjaa niin olisi melkein koomista että mp3-soitin hajoaa soittamaan loopilla riston muistatko kun tanssittiin 
tai että silta meidän kotien välillä purettiin kaksi päivää aiemmin)

(mut kai mä suunnistan kohti onnea)

Kaksi auringonlaskua

(Eturivistä HD-laadulla)

1.

Rauhaniemen rannassa pienellä saarella. Valo oli kaunis ja taivas vaaleanpunainen, minä kuumeessa mutta aika inspiroitunut kaikesta.

2.

Näsinpuiston reunalla puussa, oli lämmintä ja joku mies ilmestyi alas ja kysyi että saako meistä ottaa kuvia

Eilen bussi Jyväskylään lähti kello 15:15, me ei noustu siihen vaan jäätiin kotiin ihmettelemään että mitä nyt tapahtuu

Houkuttelisi tehdä kaikkea.

Houkuttelisi lähteä Tingiin, Pohjoiseen mökkeilemään, ulkomaille, takaisin nukkumaan. Pelkään kesän loppua ja koulun alkua ja vastuuta. Pelkäsin sinuakin hetken mutta sitten suukotit kadulla pitkästä aikaa ja tuntui että kyllä tämä tästä

Tuntuu näkymättömältä. Kaipaan unelmointia.

(mutta kyllä tämä tästä)