Elämä riuhtoo ja riepottaa

Mitähän tästä hetkestä voisi sanoa. Ehkä että on syyskuu taas ja varpaita palelee ja että pelottaa mennä nukkumaan kun tietää että se joka on puolitoista vuotta pitänyt hyvänä ja hellinyt ja lämmittänyt ja rakastanut ei ole enää tässä. Tuolla jossain se on mutta ei enää minulla ja se ajatus hirvittää. Muusta en tiedä.

Kaksi auringonlaskua

(Eturivistä HD-laadulla)

1.

Rauhaniemen rannassa pienellä saarella. Valo oli kaunis ja taivas vaaleanpunainen, minä kuumeessa mutta aika inspiroitunut kaikesta.

2.

Näsinpuiston reunalla puussa, oli lämmintä ja joku mies ilmestyi alas ja kysyi että saako meistä ottaa kuvia

Eilen bussi Jyväskylään lähti kello 15:15, me ei noustu siihen vaan jäätiin kotiin ihmettelemään että mitä nyt tapahtuu

Houkuttelisi tehdä kaikkea.

Houkuttelisi lähteä Tingiin, Pohjoiseen mökkeilemään, ulkomaille, takaisin nukkumaan. Pelkään kesän loppua ja koulun alkua ja vastuuta. Pelkäsin sinuakin hetken mutta sitten suukotit kadulla pitkästä aikaa ja tuntui että kyllä tämä tästä

Tuntuu näkymättömältä. Kaipaan unelmointia.

(mutta kyllä tämä tästä)

karkasi öisin ikkunasta ja tuli takaisin vasta aamulla

Tänään jännittää kaikki:

• matka (mitä jos rahat loppuu mitä jos mulle suututaan mitä jos se myy auton espanjassa)
• koulu (mitä jos reputan kurssit eikä musta tule ikinä mitään)
• ihmissuhteet ja en mä osaa olla kenenkään oma
• työt (mitä jos unohdan jonkun säännön tai asiakas tai koira pääsee vapaaksi tai)
• oma keho
• kauheudet (mitä jos tää talo sortuu kun kaikki nukkuu)
• eräs (miksi sitten olet siellä sen kanssa)

nis kas sa

haluaisin niin kirjoittaa tarinoita näistä oloista ja kommelluksista

(Haluaisin niin kirjoittaa sinusta mutta pelkään etten osaisi tuoda sinua paperille oikealla tavalla, ei kukaan ehkä osaisi. Sinussa on untuvaa ja kesäöitä, vedenalaista, echoes.)

pelkään jämähtäväni takaisin maahan kiinni, kevätmyllerrysten katoavan. Haluun elää.

ps. kirjoitin kirjeen tytölle josta hohtaa aurinko, tuntuu että kesä vain on sen sisällä ja odottaa että olosuhteet on kohdallaan

kuka lohduttaisi

sinne meni kuiskaukset, aamuyöt, kosketukset, naurut, kesäpäivät, hellät sanat, yhteinen lentämisen tunne, suunnitelmat, reppuretket, afrikkalaiset lapset, loppumattomat päivät peittojen alla, unipainaumat, ilot, surut, pelot, kaikkeudet

Haluaisin johonkin pois, Helsinkiin ehkä, mutta en tiedä mistä saisin kyydin tai rahaa.

Just nyt en pysty puhumaan mitään. En pysty hengittämään.

kaikki on vinksin vonksin minussa

"Näin synkkä en ole ollut pitkiin, pitkiin aikoihin. Tietenkin suuren juhlan jälkeen  tuntuu aina jollakin tavoin surulliselta - mutta tämä on jotakin muuta.
Tuntuu surulliselta kun metsä on äänetön ja auringonpaiste harmaa."
- Nuuskamuikkunen

Tänään olen

juonut mateeta

kirjoittanut tarinoita edellisistä elämistä 

 En ymmärrä mitä talvi tekee minulle

horjuttaa ja paiskoo tuulen mukana ja jäädyttää kaiken minussa mistä pidän 

ja Jim liskokuningas laulaa että pitäis löytää piilopaikka

tulkaa peittelemään mut

jos et sinä enää minua huoli

Voi joutua itkemään vähän, jos on antanut kesyttää itsensä

Tänään jätin menemättä kouluun ihan vain että saisin tukehtua peittoihin ja yrittää nukkua päivän yli. Joskus näinkin. Joskus pelottaa niin paljon ettei pysty hengittämään.

Haluan taas seikkailuja junamatkoja auringonlaskuja sun kanssa, älä katoa multa pois kiltti