sä laulat kun sua laulattaa ja sä naurat niin että sydän raikaa

Aikaisin heräämistä (maailma on tuolla ja se on sun)

Olen nähnyt unia kissoista ilmastointiputkissa, ottanut valokuvia kehon pienistä yksityiskohdista, pukeutunut juhlavasti ja mennyt nukkumaan kuudelta aamulla. Saanut uusia inspiraatioita taiteeseeni ja alkanut ymmärtää talven olevan tulossa. Tehnyt joulukortteja ja kuunnellut king crimsonin vinyyleitä.

Aloitin viikko sitten työkokeilun jossa saan seuraavat neljä kuukautta juoda kahvia, tanssia, nauraa, itkeä, valokuvata pyynikin metsissä, tehdä taideinstallaatioita ja improteatteria, katsoa henkienkätkemää, leikkiä että lattia on purkkaa, maalata, tehdä lauluja kehon äänillä ja hölmöillä kaikin puolin samanhenkisten ihmisten ympäröimänä. Oon aika innoissani ja vähän väsynyt, aamuisin valo on hento ja ilma on kylmää ja raikasta hengittää.

välillä pää täyttyy aikuisten asioista (kyllä karenssi ei vaan odotusaika ja ammattitutkinto ja et saa kulukorvausta koska eiei et voi hakea työttömyysturvaa ennenkuin)
ja kaipaan hetkeksi pihan vadelmapensaita ja äidin tuoksua tyynyssä.
Joskus tuntuu että haluaisi takaisin aikaan jolloin ei tiennyt mitä tarkoittaa
ydinjäte tehotuotanto pakolaisongelma narkomaani

Huvittaisi Lapin ruskaan, tuntureiden turvaan. Mutta on tässäkin hyvä, Pyhäjärvi on tyyni ja meidän pihalta lähtee kasviston villiinnyttämät puuportaat rantaan. Kai tästä talosta voi tulla koti.

uutta

Heinäkuussa minun sydämessä läikähteli. Heräsin aikaisin aurinkoon ja tervehdin sitä. Innostuin uusista asioista ja käsitöistä. Pyöräilin paljon ja hyppelehdin paljain varpain. Kiinnitin nilkkaan korun joka kilisi kävellessä koko kuukauden. Sanoin pojalle aamuyöllä että "tällä matkalla me löydetään jotain erikoista", ja pizzajonossa kohdattiin cityshamaani ja buddhalaismunkki jotka tarjosi reishiseremoniat siinä niin. Istuin pitkiä iltoja Näsinpuistossa. Join vähän enemmän olutta kuin tavallisesti. Pakkasin omaisuuden ja elämän taas kerran banaanilaatikoihin. 

Nyt takana on muutamia utuisia aamuja pitsiverhojen takana. Narisevat puulattiat joilla tassutella hiljaa kissojen kanssa kun aamu ei oo vielä ihan alkanut, syyskuun alku ja raikas hengittää. Mullan tuoksu, intialaiset matot tuulettumassa kuistin kaiteella, Lapista ostettu tuulikello räystäässä kiinni.

Syksy on tullut ja meidän talon pihalta lähtee portaat suoraan Pyhäjärven rantaan. Taivas on harmaa ja viima paleltaa, mutta nautin tästä haikeudesta ja samalla odotan innolla kynttilöiden ja villasukkien aikaa (rauhoittumista). Uudessa kodissa nukahtelen vahingossa eri huoneisiin, ihan vain siitä syystä että missään ei kuulu palosireenien ulinaa tai nostureiden kolahduksia. Ripustin puutarhan omenapuiden oksille unisieppareita ja ruusukimppuja.

Elämä antaa ihmeellisiä asioita kun niitä osaa odottaa.
Tuntuu että tunnen itseni pitkästä aikaa nyt-tässä.
Kiitos kun saa levätä viimein
<3

muutoksii

Uudessa kodissa on keltainen keittiö ja paljon kasveja, liikaa tilaa ja auringonnousuja aamuyöllä kun kadut on vielä hetken hiljaiset.
Välillä herään siihen tunteeseen että alla on kilometrejä pelkkää tyhjää
(sitten tajuan että eipä olekaan, siellähän asuu ainakin neljäkymmentä ihmistä joilla kaikilla on omat kotinsa ja elämänsä ja kuntolaitteensa ja lempiohjelmansa ja se vasta tuntuukin hullulta)

Keskustan syke mun alapuolella huimaa vähän, mutta toisaalta tekee ihan hyvää maata sängyssä ja katsella ulos kun ikkunasta näkyy pelkkää taivasta ja lokkeja jotka huutelee. Olohuoneen seinät värjäytyy iltaisin aika ihmeellisen värisiksi,
rakastan aika kovaa.

On ollut monia hyviä hetkiä keväässä;
eilen istuin puusaunassa peltojen keskellä ja kuuntelin ihan omituisia taajuuksia jotka kuului jostain seinän takaa kai, kastelin talviturkin puoleenväliin, järvi oli tyyni ja harmaa ja pisaroi. 
Nukuin pienessä mökissä jonka kuistilla oli punaiset valot (korpibordelli) ja pihalla keraaminen kylpyamme johon olis voinut laittaa kukkia.
Ollaan mietitty Ahvenanmaalle lähtöä pyörillä kaksin ja muita matkoja ja seikkailuja, kesä on ihan kielen päällä ja just nyt tuntuu että vaan aukean tälle kaikelle, otan vastaan hyvät ja huonot ja hymyilen joka solulla.
oujee

☽ I howl at the rising moon ☾

On ollut arkista ja aika ihanaa

(aamuyöllä me maataan peiton alla ja kuiskitaan salaisuuksia siitä minkä värisenä nähdään toisemme)

(sä soitat kitaralla mustalaiskiertoja ja laulat suihkussa meksikon pikajunaa)

(katsot oikein syvälle muhun)

Tänään tuntuu hirmu väsyneeltä ja raukealta,
pinaatit ja rukolat on lähtenyt kasvamaan,
en keksi mitään sanottavaa,
tarvitseeko edes,
eilen tunsin tosi sisarellisen yhteyden tyttöön joka hymyilee paljon,
halattiin pitkään ja se sanoi että ihanaa että ollaan tutustuttu,
se lämmitti.

Inspiraatiota ja ihmeteltävää:

• Tämä. Suosittelen ihan jokaista katsomaan ajatuksen kanssa, selittää aikalailla, no, kaiken. Erityisesti kaikki joita pelottaa, oikeasti, katsokaa.

•  bulgarialaiset

•  siistein juttu ikinä, ihmisen ja luonnon yhteistyö

ja vielä:

• Muista: kaikki on sun edessä. Sun täytyy vaan katsella ja kuunnella tarkemmin, rauhoittua, hengittää syvään ja tuntea. Me ollaan kaikki yhtä, samassa veneessä eikä koskaan yksinään. Kaikki ohjeet ja neuvot on meidän ulottuvillamme, kaikki vastaukset meissä valmiina. 

Ei ole mitään mihin sä et pysty.

mun on hyvä olla tässä vaikka oisi edessä pahoja päiviä

on ollut pimeää ja pelokasta

 ja sitten on aamuja joina

 sisään tulviva valo ei olekaan kylmää eikä vihamielistä

 (ulkona on kirkasta ja hyvä hengittää, pihlajoissa linnut laulavat jo ihan aikaisin aamulla,

 pieniä kevään merkkejä)

haluan oppia olemaan vapaa yhdessäkin
keskittyä itseeni ja asioihin joista minä nautin
(hädintuskin muistan kuka tää tyyppi on joka pitäis olla, peilistä kattoo puolituttu naama)

Päivisin tuntuu kivalta ja inspiroituneelta, valmiilta kaikkeen
äsken siivosin ja join voimajuomaa ja luin tarotteja ja
on ihan mukavaa olla tässä hetkessä
(muistaisinpa vain pimeässäkin - ei ole hätää)