älä anna niiden painostaa sua

Taas lienee yksi muutto edessä; mietin että milloinkohan sitä voisi oikeasti asettua paikalleen

Oon lukenut kesäkirjaa ja miettinyt tulevaisuutta, ajatellut lintuja ja kuinka jokaisella äänellä ja tuoksulla on oma henkilökohtainen merkityksensä tunnelman luomisessa
"Hän käveli ylös kalliota ja mietti lintuja ylimalkaan. Hänestä tuntui, ettei millään muulla eläimellä ole samaa kykyä dramaattisesti tehostaa ja täydentää jotakin tapahtumaa, vuoden ja sään vaihteluita ja niitä muutoksia, jotka häivähtävät ihmisen itsensä lävitse."

Mun lävitse on häivähtänyt monenlaisia tunteita viime päivinä; jännitystä ja pelkoa siitä että joutuisi luopumaan näistä aamuista (vaikka tiedän ettei mun tarvitse), samalla innostusta ja hymyilyttävää haikeutta joka saa tuijottelemaan taivaalle

Hauskaa on ollut elämän ja kesän vietäväksi heittäytyminen:

Maanantaina kerättiin mustikoita sinisin sormin, retkotettiin auringossa ja katseltiin mäntyjen huojuntaa, siunailtiin toisiamme, syötiin valtavasti (vihersmoothieta, macavoikahvia, kaskinauriita ja muita juureksia, kaalitortilloja, poron maksaa, villiyrttejä, ashwagandhaa, taateli-avocado-banaani-ternimaito -jätskiä, raakakaakaota...)

Tiistaina soitin kadulla tamburiinia kunnes alkoi sataa vettä ja päädyttiin latinoporukkaan jamittelemaan espanjalaista iskelmää koko yöksi.
 

Keskiviikkona haettiin kirkolta kolme kassillista ruokaa ja keskiyöllä istuin siskon kanssa keinussa, ilma oli viileä ja leuto, puhuttiin siitä mitä on kasvaa tyttöjen keskellä, mikä sitten on oikea nainen. 

Torstaina keräsin juuria ja vihanneksia maasta, söin raakakakkua, hieroin puusaunassa koivunlehtiä ja piharatamoa iholle, kelluin järvessä lumpeiden keskellä sumun noustessa
(pääsky lensi mun ylitse ja taivas oli vähän vaaleanpunainen, olin yhteydessä)

Perjantaina poliisit tuli ovelle koska "hipit riehuu katolla", makoilin riippumatossa keskellä olohuonetta ja otin pitkällä valotusajalla hassuja kuvia hautuumaalla

Lauantaina aurinko paistoi ja musiikki soi, yksi ihana sisko antoi energiahoitoa nurmella ja tanssin murheet pois kun puppa j lauloi "älä anna niiden käyttää sua, vääril unelmil täyttää sua". Illalla tuotiin sound systemit puistoon ja soitettiin pitkälle yöhön, käveltiin sateessa kotiin ja peiton alle.

(sunnuntaina vastapäisen talon naapuri katsoi toimintaleffaa niin isolla näytöllä että katsoin ainakin puoliväliin asti)

Tänä kesänä en ole kuullut käen kukuntaa.

muutoksii

Uudessa kodissa on keltainen keittiö ja paljon kasveja, liikaa tilaa ja auringonnousuja aamuyöllä kun kadut on vielä hetken hiljaiset.
Välillä herään siihen tunteeseen että alla on kilometrejä pelkkää tyhjää
(sitten tajuan että eipä olekaan, siellähän asuu ainakin neljäkymmentä ihmistä joilla kaikilla on omat kotinsa ja elämänsä ja kuntolaitteensa ja lempiohjelmansa ja se vasta tuntuukin hullulta)

Keskustan syke mun alapuolella huimaa vähän, mutta toisaalta tekee ihan hyvää maata sängyssä ja katsella ulos kun ikkunasta näkyy pelkkää taivasta ja lokkeja jotka huutelee. Olohuoneen seinät värjäytyy iltaisin aika ihmeellisen värisiksi,
rakastan aika kovaa.

On ollut monia hyviä hetkiä keväässä;
eilen istuin puusaunassa peltojen keskellä ja kuuntelin ihan omituisia taajuuksia jotka kuului jostain seinän takaa kai, kastelin talviturkin puoleenväliin, järvi oli tyyni ja harmaa ja pisaroi. 
Nukuin pienessä mökissä jonka kuistilla oli punaiset valot (korpibordelli) ja pihalla keraaminen kylpyamme johon olis voinut laittaa kukkia.
Ollaan mietitty Ahvenanmaalle lähtöä pyörillä kaksin ja muita matkoja ja seikkailuja, kesä on ihan kielen päällä ja just nyt tuntuu että vaan aukean tälle kaikelle, otan vastaan hyvät ja huonot ja hymyilen joka solulla.
oujee

monta kuvaa kasveista ja kysymyspostaus !

Tässä nyt keskellä yötä suhteellisen uupuneessa tilassa muuttolaatikoiden ympäröimänä tuli mieleeni semmoinen ajatus, että kun nyt viimeaikoina on tullut jonkin verran kysymyksiä kommenttien muodossa niin voisin pitkästä aikaa tehdä kysymyspostauksen!

Tykkään kysymyspostauksista (paitsi siitä syystä että olen vannoutunut ystäväkirjojen täyttelijä (vielä vuosia sen jälkeen kun ne lakkasivat olemasta cool), myös) koska muiden kysymyksiin vastaaminen saa mut pohtimaan itseäni ja elämääni tosi paljon syvemmin kuin mitä normaalisti teen. Viime aikoina oon keskittynyt omaan itseeni melko vähän; toki siis olen ajatellut sellaisia tavallisia "arkisia ajatuksia", kuten millainen olo on milläkin hetkellä tai mitä pitäisi syödä aamupalaksi, mutta aika vähän on tullut mietittyä esim. sielunmaisemaani, suunnitelmiani, toiveitani tai pelkojani ihan sillain puolueettomasti (en tiedä osaanko selittää itteeni nyt ollenkaan ymmärrettävästi, tarkoitan siis että olen keskittynyt niin paljon ulkoisiin asioihin ettei oman itsen tutkimiselle ole juurikaan jäänyt aikaa). Muiden kysymyksiin vastaaminen tavallaan auttaa selkeyttämään ja jäsentämään ajatuksiani.

Passaa siis lähetellä kysymyksiä jos on mitään kysyttävää! Ja kiitos kommenteista, mua hämmentää ja ihastuttaa miten kauniita sieluja saan ympärilleni <3 Kiitos