Yöllä kadottiin metsäteille
ajettiin kauas missä varpaita paleli (ensimmäinen kirpakka syysyö)
tiellä koikkelehti kissa ja pari kettua, onneksi osasivat (osasimme) varoa
lammen pinnasta heijastui lyhtyjen ja valojen kajo,
hetken tuntui turvalliselta
mystinen tissi valo
"Sinä vastaat minulle järkevästi,
minä tukka hapsottaen
Hulluudessamme
ja tuskassamme
tiellä tai tuulen mukana
mutta silti turvassa
Sinä
Ja
Minä"
Kaikki taitaa pikkuhiljaa järjestyä minussa.
^hehe
ps. enhän ole laiminlyönyt ketään jättämällä vastaamatta kirjeisiin? Olen niin huolimaton ja hajamielinen, ilmoittakaa jos olen unohtanut!

























