Walk and dance as if you were kissing the earth with your feet

Lisää reissausta. Tällä kertaa tuuli vei Etelään päin. Autossa tuoksui suitsuke ja nauratti aika moni asia, soitin tamburiinia kun maisemat vilisi ikkunoiden takana. Jäätiin haistelemaan lupiineja ja mä sanoin että ehkä syreeni on sellainen mun lapsuuden voimakasvi, sellainen jonka tuoksuun voi aikuisenakin upota.

1-4. Kasari matkailuautossa on tunnelmaa

1-4. Ensimmäisenä yönä kuu nousi metsän takaa, soitto ja laulu kaikui nuotion ympärillä pitkälle yöhön

1&2.Maa hohkasi kylmää teltan lattian läpi ja auringon noustessa päätin nousta minäkin. Menin seisomaan auringon siltaan ja suljin silmät ja sinä olit pensaikossa ja sanoit että näytän kauniilta 3&4. pellot oli vielä kasteen peittämiä ja hämähäkit punoivat kotejaan apiloiden väliin - kimmellystä silmänkantamattomiin. 5-8. Riippumaton ympärillä kasvoi koiranputkia ja ruusupensaita, eräänä aamuna heräsin keinuvaan maailmaan ja rastaiden lauluun, tuuli vilvoitti ja puut huojui yläpuolella, tuntui että olisin maalauksessa

1-8. aurinko porotti ja kaikki ympärillä tuntui hymyilevän sillälailla miten hymyillään kun jo unettaa mutta ei malta nukahtaa

1-8. kaikkea sekalaista tunnelmointia sekä tuulivoimalla toimiva saippuakuplakone

1-8. laiskottelua ja inkivääriteetä

1-5. “Dance is an active meditation. When we dance, we go beyond thought, beyond mind and beyond our own individuality to become one in the divine ecstasy of the union with the cosmic spirit. This is the essence of a true dance experience" 

1-6. Sitten oli se hetki kun mä vaelsin hiljalleen pellolla, joku vilkaisi mua merkitsevästi ja hymyiltiin (virittäydytty samalle taajuudelle). Heinäkuun yö tuoksui taialta ja ilma oli merkkejä ja symboleita täynnä. Istuin alas ja itkin vähän ja sitten nauroin ääneen, kysyin miten tällainen kauneus on mahdollistakaan. Metsänraja oli korkea ja jylhä ja otti mut vastaan hyvänä ja hellänä, heijasteli värejä ja musiikkia jotka kaikuivat korkealla lehvistöissä ja sekoittuivat tuuleen. Kiipesin sammaleisia kallioita Äiti Maan syliin ja olin pakahtua innostuksesta.

Nyt Tampereella taas. Tuntuu hyvältä. Niin monia ihmeellisiä kokemuksia ja kohtaamisia, oivalluksia ja naurunpuuskia takana - olen myöskin onnellinen siitä ettei nykyään enää harmita kun jokin ihana päättyy vaan tuntuu päinvastoin että niistä saa ammentaa omiin sadepäiviin vielä pitkään, kylpeä inspiraatioissa ja rakkaudentäyteisissä oloissa. Tehdä omasta elämästä seikkailua joka päivä, tai ainakin semmoista ettei ikinä kaduta nukkumaan mennessä.

On niin monta asiaa joista haluaisin kirjoittaa. Ehkä toisen kerran.

Muistakaa rakastaa <3

ps. puhelin hajosi taas kerran ja se tuntuu ehkä ihan oikealtakin (menninkäisen näköinen mies sanoi että elämä ilman puhelinta on kamalaa; voi vaikka alkaa vahingossa kuvitella että kaikki on yhtä)