kuukausi sitten

aurinko sulatti

Nyt me pyöräillään ja ilma on kylmä ja sanon että jännittää kun syksy tuo muistijälkiä

mietin yhtenä päivänä että mitä olis olla jossain toisessa paikassa jonkun toisen kanssa; sillä olis varmaan työpaikka ja ikea-asunto ja nissenin veitsisarja ja me varmaan istuttaisi kahviloissa ja puettaisi mätsääviä vaatteita ja katsottais joka viikko samat telkkariohjelmat, käytäis ravintolassa syömässä kuukausipäivinä ja roomassa vuosipäivänä. Sit mua alkaa naurattaa kun tajuan että enhän minä semmoinen oo enkä kyllä ikinä haluaisikaan olla. Sun kanssa me ollaan niitä loikoilee samoilla kallioilla vuodesta toiseen ilman syytä ja tekee juhannustaikoja kaikessa hiljaisuudessa. Me nauretaan ja itketään ja hölmöillään ja pelataan sitä peliä jossa voi olla kukatahansa ja tehdä mitätahansa, päästellään mahdollisimman hassuja ääniä kun rakastellaan, kiipeillään toistemme kehoja pitkin ja opetellaan ulkoa luomien ja uurteiden paikat. Me eletään, toimitaan ja rakastetaan sykäyksittäin, kaksi vastavoimaa, feminiininen ja maskuliininen (päivänsäde ja menninkäinen)

Välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle enkä voi ikinä olla tarpeeksi, mutta kai ne on niitä ristiriitoja jossain tytöksi syntymisen ja naiseksi kasvamisen välillä. Tarotkortit näytti mulle kolmea eri naishahmoa kronologisessa järjestyksessä; viimeinen oli hallitsijatar, 
Äiti Maa.

(ja viime yönä kosketus tuntui ihon läpi sielussa)