kun tulen kiinni sinuun jumalatkin uskoo minuun

Syntymäpäivä- ja kesänaloitusjuhla,

ihania ihmisiä, ihanaa oloa, ihana Kesä.
Rakastutti hurjasti!

Nyt olisi ehkä taas hyvä hetki muistuttaa itselle muutamista asioista. Lähipäivinä on ahdistanut aika paljon (mikä ei ole minulle ominaista muuta kuin ihan hetkittäin ja silloinkin ne menevät aina pian ohi), on tuntunut etten ole tervetullut oikein mihinkään ja että kaikki oikeat ystävät on kadonnut johonkin taivaan tuuliin. Ympärilläni on aivan ihania ja valloittavia ja hyviä ihmisiä, ja tajusin vasta nyt että olen sulkenut heidät minusta pois ja unohtanut että jokainen heistä on oma yksilönsä. Pitää alkaa oikeasti tekemään asioille jotain, koska tuntuu että olen alkanut nojautua ainoastaan yhteen ihmiseen ja unohtanut kaikki muut, tuudittautunut siihen ajatukseen että se riittäisi. Ei se riitä.

Perjantaiyönä kadottiin metsään nukkumaan ja rakastamaan ja
aamulla kun taivas alkoi kirkastua huomattiin, että oltiinkin pimeässä päädytty keskelle havupuiden muodostamaa taikaympyrää.
Puhuit kauniita ja ihmeellisiä ja minun sisällä läikähti;
sinä oot minulle metsäpuroja, aurinkoisia päiviä ja aurinkovoiteen tuoksua, kaislikossa kahlaamista, hiekkaa varpaiden välissä. Kesäpoika.

Kiitos paljon kysymyksistä, niihin oli hurjan kiva vastailla! Olette niin kivoja! <3

ps. huomenna olen varmaankin koko päivän maalaamassa kasvomaalauksia täällä, siis tervetuloa Väinö Linnan aukiolle kaikki jotka haluavat joko maalauksen tai sitten ylipäätään hyvää musiikkia, ilmapalloja, ruokaa ja kulttuuria yms. yms.