heittäisit kiven ikkunaan, pyytäisit sun kaa pyynikin rantaan

Kirkot ja temppelit on ihan siistejä paikkoja

mutta metsään astuessani voin oikeasti tuntea pyhyyden kaikkialla ympärilläni
 vajota siihen

Rakastan metsän ääniä kun kaikki elävä herää uuteen päivään:
viserrystä, huminaa, rahinaa, solinaa,
kevät. 

Eilen ja tänään olen ollut ulkona ilman takkia ja kirjavassa kukkamekossa
kevätlippis päässä

Ihmisetkin tuntuvat heränneen ihan kunnolla ja päiväni ovat olleet naurua täynnä (ja vähän itkua mutta se kai kuuluu kevääseen myös, koko tunteiden kirjo)

Eilen näin elämäni ensimmäisen ihan oikean vakavastiotettavan näytelmän, teatteri oli ihan oma maailmansa jossa juoneen uppoaa vaikka istuu ylimmässä rivissä ja jossa pala kasvispiirakkaa maksaa seitsemän euroa.

Olen kiinnostunut:

• lintujen epäluuloisista katseista kun astelee niiden pesäpuun alle kameran kanssa
• valon ja tunnelman muutoksista eri vuorokaudenaikoina
• metsän kielestä
• siitä miten aina itkettyäni huuleni näyttävät angelina jolien huulilta (tekisi mieli keimailla peilin edessä jos ei olisi paha mieli)

• värikkäästä aurinkohymyisestä tyypistä joka opetti footbagaamaan
  (hän sanoo että hyvää kevättä ja halataan ainakin kymmenen minuuttia

• siitä, kuinka tuntien footbagaamisen jälkeen ei tunne lainkaan kipua mutta seuraavana päivänä pystyy hädintuskin kävelemään

Sitähän se kaikki on: rakkautta, rakkautta vaan