Pää ei kestänyt, oli pakko paeta. Onneksi sain hetkeksi mukaani jonkun tosi hienon (joka on myös ottanut osan kuvista).
Pakomatka venähtikin omalta osaltani parista päivästä vähän pitemmäksi, mutta toisaalta teki hyvää kulkea yksin vieraassa kaupungissa (mistähän lähtien Helsinki on tuntunut vieraalta?) ilman mitään.
Palaaminen oli hirveän vaikeaa, mutta nyt on ollut uusia kevätretkiä, uusia tunnelmia, uudet matka- ja muuttosuunnitelmat, uusi ystävä (ihana!)... Muutoksia on ilmassa ja rakkautta, tuntuu että uusi aika on koittamassa oikeasti. Tuntuu että ehkä selviän sittenkin.
Joku oli kirjoittanut rakkautensa lumeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti