☀ vapaa kuin tuuli, se on elämän luonne ☀

Löydettiin metsän keskeltä kuiva kohta jossa sydän pakahtui kevään ja hiekkatien tuoksusta

ensimmäiset pikku kevätkirkunat, se kun rintalastan alla läikähtää niin suuri ja äkillinen onni ettei tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä

(naurettiin kuitenkin)

kummipoika halusi syödä mustikanvarpuja, löysi maasta afrikantähtiä jotka oli maailman kauneimpia aarteita, 

antoi ne minulle lahjaksi 

"jotta muistaisit minut aina"

(pieni ihminen sinä opetat minulle elämää)

kevät tuntuu jo ilmassa,

ihana rakas tuttu tuulinen kukantuoksuinen auringonlaskuinen hymyilyttävä sydäntäsärkevä uudelleensyntymisen kevät

(näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun)

Olen sairauden takia joutunut pysymään kotona mutta se ei oikeastaan ole haitannut; oon ehtinyt tutustua uuteen kotiin ja vähän jo ystävystyä sen kanssa, maata pitkiä aikoja peiton alla, askarrella (simpukkaverhoa!), syödä jäätelöä, inspiroitua aika monesta jutusta, nostaa korteista miekkojen kuutosen (liikkuminen, muutos parempaan, ongelmien ratkeaminen, siirtyminen vaarasta ja kivusta loitommaksi)

Mä suunnistan kohti onnea! Jes!