palelevat jalat ja sellainen haikea unenomainen olo joka syntyy pienistä muistijäljistä keltaisilla kaduilla

(minä olin hölmö panin peliin koko elämän)

helsingissä nukuttiin sylikkäin uusien tyttöjen kanssa asunnossa jonka ikkunasta näkyi kallioita ja kaksi kelopuuta

oon huono ylläpitämään ihmissuhteitani vaikka tykkään ihan kauheasti, tuntuu aika usein yksinäiseltä kun tajuaa vahingossa työntävänsä ihmisiä pois

(sitten me hassutellaan uuden kodin kylpyhuoneessa ja liimaillaan tekotatuointeja naamaan ja juodaan virolaista viinaa ja maitoa sekaisin mitä ihmettä

ja me mennään tanssimaan värivaloihin joissa näkyy monta hymyilevää ihanaa rakasta kasvoa

muistan että kaikki on just hyvin)

(kiitos teistä rakkaat)

olen ajatellut vanhoja sieluja ja sitä miten jokaisella kohtaamisella on tarkoituksensa ja jokaisella ihmisellä jotain opetettavaa,

leikkinyt lauluäänelläni ja nauttinut siitä,

meditoinut tanssin kautta,

unohtanut laittaa lampun kattoon.

muistanut hengittää syvään