tiistai

En ole ehtinyt kirjoittaa,

koska en ole ehtinyt olla kotona,

koska en ole ehtinyt olla hymyilemättä,

 juoksematta kierimättä nauramatta ihmettelemättä suukottelematta

pitkälle yöhön kun olen ensin nähnyt auringon laskevan hiljalleen

ja käpertynyt sen viimeisiin säteisiin hengittämään

Tuntuu ihmeelliseltä että tätä kaikkea voi olla.

Ensimmäisenä haluan polkupyörän ja narsisseja keittiön pöydälle,

seikkailuja ja reppuretkiä.
Parvekkeella saattaa helposti istua hihattomalla paidalla pitkänkin aikaa,

maata olohuoneen lattialla ja soittaa pikkudjembeä ja

apuamitäeikä oikeestiko nytkö viimein aurinko kiitoskiitoskiitos

ps. enää ei ole koulua eikä mitään mihin pakottautua aamuisin, tuntuu oudolta 
pps.löysin mikko huotarin blogista tämmöisen kuvan meistä parin vuoden takaa, oli pääsiäinen ja rummut kaikui pispalanharjulle asti