Tänään istuin kolmatta päivää pyöreässä kulmapöydässä maan alla ja kirjoittelin listaa asioista mitä rakastan Tampereessa.
Tampere on Laukontorin punaposkisia mummoja, auringonlaskuja pyykkipuistossa ja sen nousuja näsinpuistossa, luomutuotekauppoja, kommuuneja, talonvaltauksia ja mielenosoituksia, pikkuruisia taidegallerioita, bussipysäkkeihin maalattuja kukkia, Pispalan portaissa hengästymistä, mustaa makkaraa ja puolukkahilloa. Se on Nekalan värikkäitä puutaloja, vanhassa montussa käytäviä, tunteja kestäviä keskusteluja unimaailmoista ja kvanttifysiikasta, bussi(nysse)kuskeja jotka päästävät ilmaiseksi kyytiin, karpalomehun juomista krapula-aamuina vastavirran yläkerrassa, sitä kuinka näsinneulan valoista voi nähdä millainen ilma on tulossa, sää ja mää ja kylmästä höyryävä Tammerkoski.
Tiiäksää mitä? Mää en aijo ikinä lähtee täältä. Täällä mää oon, istun paljain jaloin rotvallin reunoilla ja huudan keväthuutoja.
(tamperelaiset hoi, kertokaa teidän lempijuttuja täällä! miu)
Rakastin sitä kun dyykkasin meidän roskiksilta toinen toistaan hienompia huonekaluja, kävelin Tammelantorin läpi ja etsin erilaisia reittejä, rakastin norkoilla Anttilan kulmilla ja juotiin salaa Jägermaisteria, päiväoluella montussa ja röökihuoneen tunkkaisia tupakoita, makeita tyyppejä, isoja kirpputoreja ja katujen vilinää, keskustoria, busseja, Tammelaa, Kalevaa, ystäviä, oikeastaan jäin ikävöimään ihan kaikkea. Voi Tampere ehkä joskus vielä palaan.
VastaaPoistavoi tampere <3 tuota se juuri on! kesti monta, melkein 17 vuotta tajuta kaikki tää ihmeellisyys ja sen jälkeen olen ollut ihan huumassa!
Poista