Barcelona (parte tres)

♥ rusketusrajat

♥ hymyt, naurut ja inspiraatiot

♥ tulinen ruoka

♥ se kuinka tupakkaa sytyttäessä käden laittaa aina ihan automaattisesti tuulensuojaksi, myös sisätiloissa

♥ yölliset keskustelut

♥ tarot

♥ sikh temple

"Kaikkien ihmisten yhteenkuuluvuutta korostamaan perustettiin langar, yhteisöllinen ateria, jota tarjoillaan sikhitemppeleissä, ja johon kaikki saavat osallistua uskonnosta riippumatta"

Täällä käytiin syömässä melkein päivittäin, suosittelen lämpimästi jokaiselle Barcelonassa vierailevalle. Ilmaista (ja aika maistuvaa) ruokaa, hyvää rumpumusiikkia ja meditaatiota yms yms. Miinuksena kymmenet hassut säännöt jotka tulee muistaa (kiittämisen sijaan tulee sanoa "wahe guru", leipä pitää ottaa kahdella kädellä vastaan, alttarilla pitää kumarrella oikealla tavalla..)  ja sähköisku jonka voi saada naistenvessan valonkatkaisijasta (tai sitten mulla on vain huono tuuri.)

♥ rommin juominen ja meressä ryömiminen Sitgesin uimarannoilla

♥ mahdollisuus nukkua ihan missä tahansa

♥ musisointi Barcelonan kattojen yllä, seesteisyys, harmonia, rauha

Olen viime päivinä ajatellut paljon sitä kuinka ihmiset ovat jo kauan sitten muuttaneet kotoa, mutta asuuko metsä kuitenkin yhä meissä? Onko teidän mielestä ihmisellä jonkinlaista luontoa, semmoista synnynnäistä tarvetta toteuttaa tarpeita joille ei ehkä ole järjellistä selitystä (siis asioiden tekeminen ilman mitään erityistä syytä - vaikkapa tanssiminen, huutaminen tai matkustaminen vain koska tuntuu siltä, spontaanius yleensäkin). Asuuko jokaisessa ihmisessä pieni metsänolento, ja jos asuu niin miksi jotkut eivät anna sen tulla esille? Pystyykö ihminen oikeasti turruttamaan itsensä niin totaalisesti että alkukantaisuus kuolee vai piilottavatko he sen vain ihan hirveän hyvin?

ps. eilen minulle tapahtui jotain ihan ihmeellistä, maailma on täynnä taikaa just nyt ja aina