Helsinkiin ja takaisin

Lauantaina liftasin Ukrainalaisen maanviljelijän kyydillä Helsinkiin ja tamppasin koko sunnuntain kolmessakymmenessä asteessa rakkaiden ihmisten keskellä psyken tahtiin. Helsinki oli entisellään; lämmin, tuoksuva, hektinen, päätä sekoittava, nostalginen ja levoton (hieman petollinen ehkä myös). Tavallaan rakas.

Rakkaita asioita oli auringonpaisteeseen nukahtaminen, makeat luumut ja kylmät juotavat, vanhat ja uudet tutut, hellyys ja jamittelu.
Sitten entinen rakkaus ja hirmu hyvä ystävä vältteli puhumasta minulle koko päivänä ettei uusi tyttöystävä näe ja käsitä jotakin väärin (?). Se oli hirveän surullista, mutta kai jokaiseen hyvään reissuun tarvitaan koko tunteiden kirjo.

Maanantaina oli hämmentäviä heräämisiä, ihana asunto jossa jälleen vietin rauhallista aamua, kävelyäkävelyäkävelyä, voimasmoothieta intialaisen miehen parvekkeella, seisoskelua liftikyltin kanssa tienvarressa polttavassa kuumuudessa (jossain vaiheessa aloin nähdä jo visuaaleja auringon paahteessa, onneksi jotkut nappasi silloin kyytiin).

Tällä viikolla on ollut hirmu mukavaa ja lämmintä. Olen istunut laiturilla ja puistoissa, valvonut pitkälle yöhön ja nukkunut pitkälle päivään. Tätä on kesä.

ps. jos joku ihanuus keksii jostain kyydin tampereelta MAHDOLLISIMMAN POHJOISEEN (kuusamo on lopullinen päämäärä mutta esim. oulu olis hyvä etappi myös) n. viikon päästä, olisi ihan huippua ja parasta <3