Italy, pt. 3

Nämä kuvat on aivan ihanan maadoittavalta patikka- ja meditaatioretkeltä Monterosson vuorilta. Jättäydyin tahallani jälkeen ja jäin ihailemaan maailmaa (mieluiten olen metsässä yksin); vesiputouksia ja puroja keskellä vihreää, hiljaista maailmaa

pikkuruisia kivisiltoja ja jonkun joskus ihan kauan sitten rakentamia, lahonneita portaantapaisia

vanhan kivimuurin josta kuului piipitystä, ja kun yhteen koloon kurkisti niin sieltä pisti esiin neljä pikkuruista päätä nälkäisine nokkineen.

(Kuitenkin palattuani Suomen metsiin tuntui tuhannesti kotoisammalta, luontevammalta ja siltä että melkein itkettää

se on koti: viaton, vilpitön ja kevään ihmeitä täynnä.

Suomen kevätmetsä oikein huutaa riemusta syntyessään uudelleen)

Kaipaan vähän saaristolaiselämää 

(tukasta löytyy vieläkin hiekkaa ja meren tuoksua)

Unessa juttelin tytön kanssa jonka ääni kuulosti tuulelta,

nyt tuntuu herkältä ja siltä että voisi vain syödä vadelmia ja jäädä tähän

ps. Kiitos paljon kysymyksistä, niitä saa laittaa lisää

Huomenna aurinko tulee takaisin

(Jos merellä kuolen, armas,

niin ehkäpä joskus taas

illalla valkea kyyhky

lentää sun ikkunaas.

se on sieluni, joka tahtoo

hetkisen levätä

kotona majassasi

rakkaassa sylissä.)