torstai 26. tammikuuta 2017

(she brings the rain)

 Mietin vuotta 2016 - mitä se toi ja mitä otti.
Opetusten ja epäjärjestyksen 2016.
Esim:

Kun kävelin kotiin yöllä sydän tärisevänä, mietin että jos nyt joutuisin sairaalaan niin itkisitkö edes,
Kun istuin autossa ja sä olit mennyt ja radiosta soi se Yonan kappale ("siellä sun luonas ei oo enää vaivaa, puut notkuu hedelmästä"),
Kun nostatan myrskyn sen naisen kimppuun,
(Kun joskus myöhemmin näen ensimmäistä kertaa sen naisen läpi, ja tajuan miten samanlaisia me lopulta ollaan)

Kun kävelin joka aamu kevätmetsän polkuja, valo tuli oksien läpi, alkoi hymyilyttää,
Kun tanssahtelin illan sinisenä hetkenä sillan yli, kerättiin pajunkissoja ja kirjoitin päiväkirjaan "vapauden kevät",
Kun olin koditon ja vähän kuriton,

Kun istuttiin Kaisaniemen puistossa ja heiteltiin leipiä,
Kun uitiin kirkkaissa vesissä,
Kun ukkonen vyöryi tuntureilta,
Kun työnnettiin autoa pispalan valtatietä puoli kuudelta aamulla,
Kun istuttiin pienessä puusaunassa, juostiin paljain jaloin ulos yökasteeseen,
juna kulki huutaen ohi,
Kun joku hakkaa ikkunaan keskellä yötä ja sydän lyö lujaa (älä tule mun tilaan),
Kun niin moni ystävä ja tuttava lähtee tästä maailmasta - me istutaan puistonpenkillä ja katsotaan maahan,
Kun pienen hetken on ihan hyvä viipyä jonkun sylissä,
Kun se sanoo että mulla on skorpionin katse.

Kaikkia näitä hetkiä mietin,
mitä niistä jäi?
(ehkä jotkut asiat vain on opittava kantapään kautta,
joka tapauksessa nyt olen tässä ja jokseenkin ehjä)
Olen ollut huolissani perheasioista ja iloinnut muista asioista.
Ajattelin hakea kouluun joko Tampereelle tai muualle, riippuen siitä millaiseksi tahdon ympäristöni luoda (en ole vielä päättänyt).
En oo valokuvannut juuri lainkaan,
sen sijaan oon yrittänyt elää.
Mulla on yksi aika ihana uusi ystävä joka katselee maailmaa tosi kiinnostavasti, kiinnittää huomiota symboliikkaan.
Kohta alkavat pienet kevään merkit näkyä,
 viimeiset 5 kuvaa © Katariina Malo (rakas)

4 kommenttia: