maanantai 13. helmikuuta 2017

sisäinen valo ainoo lääke tähän hätään / ainoastaan rakkaus vie mun virtaani

Tänään heräsin ja isä istui parvekkeella pilkkihaalarissa,
 aurinko sulattaa jäät sisältä.

Mä oon ollut Jyväskylässä, soittanut ja laulanut paljon, juonut aamusmoothieita joka aamu ja opetellut tekemään erikoisia kahvijuomia, miettinyt itseäni ihan uudella tavalla, tavannut vanhoja ystäviä ja tutustunut uusiin. Toissayönä musiikki soi ja istuttiin pienessä paviljongissa, yksi rakas kirkassilmäinen itki ja sanoi että "sä oot hyvä ystävä" ja se tuntui siltä että oon saavuttanut jotain tosi tärkeää.

Muuten tuntuu vähän eksyneeltä; ei oikein tiedä mitä tekisin päivillään ja mihin pyrkisi elämässä. Ehkä nyt pitäisi jo olla joku suunta?
Bussimatkalla mä luin astrologien kirjoituksia; 
leijonan kuunpimennyksestä, ja auringonpimennyksestä joka lopulta lopettaa kamaluuden vuoden 2016. Sanottiin että pitäisi näiden kahden viikon aikana lakaista viime vuoden pölyt maton alta ja kohdata ne asiat jota ei halua ottaa mukanaan uuteen kevääseen, luopua.
Seuraavana päivänä laitoin monta tekstiviestiä, puhuin suoraan, ja se tuntui tosi hyvältä. Tapasin entisen poikaystävän ja halasin sitä pitkään. Kerroin toiselle tyypille että sen käytös oli ahdistanut mut nurkkaan, ja se ehkä ymmärsi.
Muutenkin viime viikkojen teemana on ollut tosi vahvasti se, miten pysyä rehellisenä omalle totuudelleen ja tietää varmaksi mistä asioista ei halua tinkiä.
Tämä kevät on vaaleanpunaista

1 kommentti:

  1. Jee ihanaa et kirjottelet taas. Nää on niin aitoja fiiliksiä ja ajatuksia sun maailmankuvasta ja havainnoista. Näitä on ihana lukea ja ne auttaa kans omien pohdiskelujen kanssa, samoja juttuja kun tulee monesti kelailtua ;) <3 rakkautta sisko!!! :)

    VastaaPoista