kirkastua

Oli aamuyö ja taivas jo hiljalleen kirkastumassa, olin tanssinut pääni pyörryksiin ja istuin heinikossa hymyillen ja ihastellen kun tuntui niin ihmeelliseltä. Kohtasin pojan jonka olin tavannut kerran aikaisemmin ja aloin höpöttää siitä miten voimakkaasti kaikki tuntuu, metsä ja tuulenvire ja musiikki ja hengittäminen. Hän katseli pitkään ihmeissään ja sanoi sitten jotain sellaista kuin "mitä sulle on tapahtunut, kun viimeksi kun nähtiin niin olit ihan hiljainen ja sulkeutuneen oloinen tyttö ja nyt oot yhtäkkiä ihan oikea nainen". Se nauratti aika paljon, ihan lapsihan minä vielä oon. Kuitenkin oon miettinyt näitä asioita, naiseutta ja feminiinistä voimaa viime aikoina aika paljon. Mun viimeiselle vuodelle ovat olleet ominaisia pienet henkiset tajuamiset, joista yksi merkittävimmistä on se ymmärrys ettei mun tarvitse olla pieni ja heikko ja pulassa koko ajan.

Mun historiassani on paljon kaipausta ja lohduttomuutta, itsekritiikkiä ja alemmuuskomplekseja. Joskus vuosia sitten tuntui ihan oikeilta aamuyöt vieraissa syleissä likaisissa asunnoissa kun sitten jälkeenpäin saattoi itkeä ja kuvitella ettei mua ole luotu olemaan onnellinen. Tuntui oikealta olla syömättä päiväkausia ja keksiä tekosyitä joilla perustella sitä itselle, aivopestä omaa mieltä ajattelemaan että on aina huonompi ja heikompi kuin mitä todellisuudessa on. Rakastua kymmenen vuotta vanhempaan mieheen ja ajatella että resonoidaan ihan erityisellä tavalla, ja sulkea silmänsä aika monelta asialta. Yrittää olla aikuinen liian varhain ja satuttaa omaa sisäistä lasta siinä samalla, ja odottaa jatkuvasti pelastusta tietämättä itsekään miltä sitä pitäisi loppujenlopuksi pelastua.

Tuntuu että tää kulttuuri kannustaa meitä pelkäämään ja ruokkimaan pelkoja, sen sijaan että keskityttäisi vaan rakastamiseen. Oon älyttömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että oon viimeinkin alkanut tajuta olevani oikeasti sen verran vahva että voin itse olla oma pelastajani. Mun ei tarvitse pitää itseäni huonompana kuin mitä oon, ihan vaikka sen takia että mä oon nainen, mikä on mun mielestä itsessään jo aika ihmeellinen lahja.

Jokaisessa naisessa on ihan suunnaton voima - yhdistelmä herkkää intuitiota, intohimoista luovuutta ja iätöntä viisautta. Luomisen, huolehtimisen ja Rakkauden voima. Me kannetaan uutta energiaa, synnytetään se maailmaan ja hoidetaan sitä hellyydellä. Ja se voima on meidän synnyinlahja, vaikka kuinka tiukasti suljettaisiin silmäluomet ja kuviteltaisiin olevamme heikkoja ja yksin. Feminiininen energia tukee maskuliinista, nostaa sitä korkeammalle ja hoitaa tarvittaessa, koska meidän sydänten kautta se korkea viisaus kulkee (ja siitä syntyy se Yhteys, sacred union, jonka oon kokenut myöskin tässä viimeaikoina aika eeppiseksi jutuksi). Strong women unite! Tuntuu etten malta odottaa omaa kasvua ja mitä kaikkea kaunista me voidaan vielä luoda tähän maailmaan <3

"The highest form of spiritual practice is communion with the Divine, adoration of the Divine. Our most direct experience of the Divine is the Divine Feminine — the Cosmic Mother. It is from Her our entire natural world originates and returns. Not as an event from antiquity, rather here and now all the material you experience around you, as you, is naturally arising from the Mother."