Hjärnan fungerar effektivare när man skrattar

 Nämä kuvat on eräältä maaliskuun aamulta kun aurinko paistoi ensimmäisiä kertoja aikoihin,
kuljettiin iidesjärven rantaa ja istuttiin puiselle penkille kuuntelemaan espanjalaista räppiä
(yksi metsäläinen ilmestyi puistikosta turkiksineen ja voimakahveineen, kaislat huojuivat)

Toukokuussa taas muutto edessä;
pian asun ihan keskustan sykkeessä (apua) asunnossa jossa on keltaiset kaapinovet ja kukkatapetit ja niin pieni parveke että siinä juuri ja juuri mahtuu seisomaan.
Ihan kivaa, vielä vähän jännittävää (asua ensimmäistä kertaa pojan kanssa ja luopua menkkaulinaseurasta ja ilmaisista hillomunkeista, siitä että vessapaperirullan pitää olla just oikein päin ja ihan tositosi ihanista ja symppiksistä tyypeistä)
(vaikka eihän mikään oikeasti ikinä lopu)
 
Kävin yhtenä päivänä läpi vanhoja blogipäivityksiä vuosien takaa ja
tajusin että vaikka välillä tuntuu että poljen paikallani
oon oikeasti aika onnellinen nyt-tässä.
Tuntuu hirmu kiitolliselta ja aika innostuneelta, inspiroituneelta ja melko vapaalta vaikka maailmantilanteet ja ruoka-asiat ja raha-asiat ja monet asiat mietityttääkin.

Kaksi vuotta sitten olin vapaudenhuumassani päästänyt auringonvalon sisään, tavannut sut ja monia muita ihmeellisiä ja ihania, elävä maa kannatteli. Olen yhä rastatukkainen ja kuljen samoissa kangaskengissä kuin silloinkin. Enää en juo kahvia mustana enkä pelkää vedenalaista, oma itse tuntuu aika paljon jäsentyneemmältä.
(oon aika rakastunut)

päräyttävää ja taianomaista pääsiäistä <3