Huoh. Kun haluisi vaan että voisi avata ikkunan ja sisälle tulvis semmoinen helpottava tuulahdus,
ja sen tuulahduksen mukana tulis lokkien äänet ja maantien tuoksu ja nauruja ja iloa
sit laittais ihan kevyesti päälle ettei varmasti tulis liian kuuma ja lähtis polkupyörällä laukontorille syömään mansikoita varpaat heiluen
eikä olis mitään epäselvyyttä siitä et onko tää nyt paras hetki ikinä
mut toisaalta meneekö se sitten koskaan niin
vai pitäiskö vaan ottaa niskasta kiinni ja järjestellä koti ja keittää juuressoppaa ja kiittää siitä mitä on
(just nyt ei vaan yhtään jaksais)
Fiilikset samat myös täällä. Tämä pimeys hidastuttaa, mut toisaalta joskus on hyvä sytyttää kynttilä ja vaan pysähtyä. Niin se luontokin tekee. (haluaisin muumien mukana talviunille)
VastaaPoistasama juttu, nyt passais kunnon muutaman kuukauden unet
PoistaLöysin blogisi hetki sitten ja olen siitä niin iloinen!
VastaaPoistaTää nousi muutamassa minuutissa ihan favouriteblogeihin!oot niin ihana aito, kaunis kaikilta osin. <3
Kirjoitat kivasta ja valokuvasi ovat mykistävän upeita.
Ihanaa että löysin tämän.
Tämä on sellainen blogi joka välittää rakkautta!<3
Olen pahoillani mutta nyt olen sellaisessa tilassa etten ehkä voi hetkeen kirjoitella mitään kovin rakkaudellista
Poistakiitos kuitenkin valtavasti, sisko <3
Paljon valoa ja voimaa elämääsi!<3
Poista