keskiviikko 1. tammikuuta 2014

(Tältä näytti eräs joulukuinen yö)
taustalla soi joku ihan hölmö biisi ja kaikki oli tosi humalassa
mä vaan söin ruisleipää ja ihan vahingossa kurkistin ovenraosta
siellä sä olit ja katsoit ja pitelit sitä niinkuin minua joskus ennen
ja mut valtasi ihan uusi tunne joka oli osittain hellyyttä osittain sydäntäsärkevää
itkettävää onnea toisen puolesta

sitten joku tuli siihen ja katsoi myötätuntoisesti tai säälivästi tai jotain
hymyilin vain ja sanoin että
"näin sen täytyy mennä"

2 kommenttia:

  1. voi, tunsin tuon kirjoittamasi sydämessä asti. "näin sen täytyy mennä", vaikka se välillä sattuukin. aika parantaa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja niin tekee. Tuntuu herkältä ja runolliselta.

      Poista