2.10.

Nyt on lokakuu ja se tuntuu jotenkin sydäntäsärkevän lohdulliselta;

kaiken vanhan lakastuminen pois ja pitkän kylmän jälkeen uudelleen syntyminen. Mussa tapahtuu joka päivä niin paljon uutta, ja tuntuu että opin yhtäkkiä tuntemaan itseni uudestaan, joka hetki paremmin. Niinkuin joku lapsuudesta tuttu rakas tyyppi tulisi takaisin elämään ihan yllättäen, ja sit pääsisi jatkamaan siitä mihin jäi, vaikka tietysti paljon on muuttunut siitä kun viimeksi tavattiin.

Oon monta vuotta käyttänyt hirveät määrät energiaa oman itseni kelailuun, syvissä vesissä uimiseen, ja kuvitellut että se vellominen ja asioiden "kohtaaminen" saisi mut kasvamaan henkisesti, ja että yhtenä päivänä vaan tajuan Sen Kaiken, ja sitten voin olla onnellinen ja valveutunut ja tasapainossa.

Nyt tuntuu niinkuin olisin herännyt muutamassa kuukaudessa takaisin tähän maailmaan, ja on ihmeellistä tajuta kaikki se vääristyneisyys mitä on ruokkinut itsessäni monta vuotta. Tajuta että ehkä kohtaankin itseni joka päivä, ihan tavallisessa arjessa, enkä välttämättä tarvitse siihen valtavaa ajatustyötä tai ulkoisia virikkeitä. Että ehkä kaikki vastaukset on mussa valmiina, eikä mun tarvitse yrittää kaivaa niitä väkisin esiin, koska ne kyllä nousee sieltä sydämestä kun niitä oikeasti tarvitsen. Ja ehkä mä voin jopa olla onnellinen ilman että tiedän mistä tää kaikkeus koostuu, luottaa vaan omaan johdatukseen ja intuitioon ja nauttia matkasta, pyrkimättä liian aikaisin perille.

Tämä ajatus on lämmittänyt oloa viime aikoina aika paljon. On ollut tosi parantavaa kokea negatiivisiakin tunteita, ja niiden kohtaaminen ja ottaminen vastaan rehellisesti ja ymmärryksellä on ollut ihan paras juttu! Tuska ja pelkokin on voimanlähteitä, eikä niitä kannata vältellä tai kieltää.

Nyt pidän villasukista ja purppuranpunaisista lehdistä,

kodin järjestelystä talvea varten ja pimeistä illoista kun vielä rastaat laulaa hiljaa.
Teen aamuisin erilaisia smoothieita ja mehuja ja tuntuu hyvältä pitää huolta tästä kehosta joka mua kantaa. 

Mun blogiin on päädytty hakusanoilla "kun laulattaa niin laula" ja "livet är inte bara en dans på rosor".
Mulla on tosi ihana ja elävöittävä nainen kämppiksenä ja ystävänä, ja muutamia muitakin jotka pitää huolen kun makaan peittojen alla enkä pääse liikkeelle.

On siskoja ja omenapuita ja hymyjä ja sauna ja sellaista.

Näihin asioihin on hyvä turvautua kun ulkona autojen ikkunoissa alkaa olla kuuraa aamuisin.