Istutaan neljältä aamulla kirjaston aukiolla syömässä ja lokit alkaa kyttäillä. Joskus (esim. viime yönä tai koko viime talven) herään unesta hätkähtäen ja kysyn mitä mun pitäis tehdä, sä tartut tiukemmin kiinni ja sanot että "hengitä".

Mietin pitkälle aamuun teennäisiä hymyjä ja rakkauden kääntämistä rumaksi, sitä kuinka sanotaan "ihana" ja kun katsotaan muualle niin halutaankin toiselle pelkkää pahaa. Oon aina ollut aika hyväuskoinen ja huono vuorovaikuttamaan vilpillisten ihmisten kanssa. Nyt tuntuu et ehkä voisin vaihteeks ajatella omaa parastani, hymyillä jos hymyilyttää ja olla antamatta energiaani ihmisille jotka vaan haluaa imeä mut kuiviin.

On ollut sinisiä taivaita ja huoneita

kaatosadetta ja aurinkoa

kummipoika joka sanoi ettei oikeita pyssyjä ole olemassakaan

(ollapa nelivuotias)

heinäkuun öitä joina varpaat ja sormet ja kehot kietoutuu yhteen rakkaudesta

inspiraatioita ja haikeutta kuten kai aina

☾ Tiia-Mari kuu kaloissa ☽

mun vahvuus ja heikkous taitaa olla vaan

tuntea kaikki niin vahvasti