perjantai 17. heinäkuuta 2015

Istutaan neljältä aamulla kirjaston aukiolla syömässä ja lokit alkaa kyttäillä. Joskus (esim. viime yönä tai koko viime talven) herään unesta hätkähtäen ja kysyn mitä mun pitäis tehdä, sä tartut tiukemmin kiinni ja sanot että "hengitä".
Mietin pitkälle aamuun teennäisiä hymyjä ja rakkauden kääntämistä rumaksi, sitä kuinka sanotaan "ihana" ja kun katsotaan muualle niin halutaankin toiselle pelkkää pahaa. Oon aina ollut aika hyväuskoinen ja huono vuorovaikuttamaan vilpillisten ihmisten kanssa. Nyt tuntuu et ehkä voisin vaihteeks ajatella omaa parastani, hymyillä jos hymyilyttää ja olla antamatta energiaani ihmisille jotka vaan haluaa imeä mut kuiviin.
On ollut sinisiä taivaita ja huoneita
kaatosadetta ja aurinkoa
kummipoika joka sanoi ettei oikeita pyssyjä ole olemassakaan
(ollapa nelivuotias)
heinäkuun öitä joina varpaat ja sormet ja kehot kietoutuu yhteen rakkaudesta
inspiraatioita ja haikeutta kuten kai aina

Tiia-Mari kuu kaloissa
mun vahvuus ja heikkous taitaa olla vaan
tuntea kaikki niin vahvasti

9 kommenttia:

  1. Taisin pari kyyneltä tirauttaa. Oot sisko.

    VastaaPoista
  2. Me niin lähetään sinne kahville tai jonnekkin vielä tänä kesänä! Pakko!

    VastaaPoista
  3. Tosi kaunis tuo kukkatukkakuva! Oikein kuningattarellinen :)

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia ja hyvää sanomaa taas

    VastaaPoista
  5. Oon lueskellu sun blogias tässä ja voi että <3 Vaikutat kovin ihanalta ihmiseltä!

    - Taikapilvi Tanssivainen

    VastaaPoista