Mitähän tästä hetkestä voisi sanoa. Ehkä että on syyskuu taas ja varpaita palelee ja että pelottaa mennä nukkumaan kun tietää että se joka on puolitoista vuotta pitänyt hyvänä ja hellinyt ja lämmittänyt ja rakastanut ei ole enää tässä. Tuolla jossain se on mutta ei enää minulla ja se ajatus hirvittää. Muusta en tiedä.
tuttuja fiiliksiä. kyllä sä pieni pärjäät, niin miekin teen <3
VastaaPoistakamalan tuttuja kamalia fiiliksiä. olet ihana♥
VastaaPoistaVoi ei.. Voimia sinulle myös tähän syksyyn kovasti!
VastaaPoistaVoi ihmiselämän kirjo... lähetän lämpöä kaikkiin tunnenotkelmiin ja upottaviin hetkiin kun astelen sammaleilla täällä päin <3
VastaaPoistaTästä tuli fiilis, että elämä kulkee ylinopeutta.
VastaaPoista