torstai 14. elokuuta 2014

kasveista ja kuutamosta

"Ulkona paistoi täysikuu, joka oli juuri noussut taivaanrannan yläpuolelle. Puunlatvat piirtyivät terävinä pilvetöntä taivasta vasten. Oli haudanhiljaista, jostakin kuului vain yöjunan kaukainen kohina. Sää oli leudompi kuin edellisenä iltana, ilmassa oli keveyden tuntu. Kulkumme ei vaikuttanut sattumanvaraiselta vaan ennalta suunnitellulta. Aika oli pysähtynyt. Luonto ympäröi meitä, syleili meitä kuin lämmin meri. Me olimme painottomia, me olimme iättömiä, me tiesimme kaiken mikä oli ammoin unohtunut. Me kuulimme puiden hengityksen, pensaiden kuiskeen, sammaleiden muminan, me kuuntelimme vuosisatojen takaisia salaisia tarinoita, me sulauduimme yhteen maan jokaisen elävän solun kanssa, me aistimme kaikki ulottuvuudet, meidän mielessämme vallitsi rauha ja tasapaino."
Eilen tuntui syksyn ensimmäiseltä päivältä
pohjoistuuli puhalsi sisälle ja sai silmät sulkeutumaan ja suupielet kääntymään ylöspäin

Pidän siitä kuinka olen viimein alkanut oikeasti nauttimaan syksyn saapumisesta; sateen, omenoiden ja maatumisen tuoksusta, viileydestä, kynttilän valosta, pimenevistä illoista ja tähtitaivaasta joka näkyy joka yö kirkkaampana, kauan laatikoissa lojuneista villavaatteista, oranssista, ruskeasta, keltaisesta ja siitä kuinka jokainen järvi näyttää pehmeäsävyiseltä ölymaalaukselta väreineen, teen juomisesta villasukat jalassa, ilta-auringon ihmeellisyydestä, itse kasvatettujen ruokien syömisestä ja herkistä nostalgialauluista jotka palaavat mieleen soimaan aina tähän aikaan 
<3


sydäntä on lämmittänyt:
omenankeruutalkoot sinisen talon pihalla kun vapaapalokunnan orkesterin fanfaarit soi naapurin pihassa
♥ omena-inkiväärimehu, omenapiirakka, omenahillovaahto...
♥ halaukset, hymyt, yhteiset piirrokset ja hetket ja hellyydet
♥ viherpeukalointi ja se kun saa luoda ja varjella jotakin elollista
♥ uusi muuttosuunnitelma uusien ihanien kanssa
♥ pikku prinssin lukeminen toiselle yöllä lämpimässä valaistuksessa peittojen alla sylikkäin
♥ alaston kuutamouinti pienessä poukamassa metsän reunalla superkuun aikaan
kiitos kiitos kiitos tästä kaikesta!

11 kommenttia:

  1. Syksy on kaunis vaikka täynnä kuolemaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän vasta onkin kaunista! Kaiken kiertokulku - kuoleminen ja syntyminen uudelleen, loputtomasti.

      Poista
  2. aivan ihania nuo kuvat, niin rauhallinen tunnelma. <:

    VastaaPoista
  3. voi miten sydäntälämmittävä teksti, ja IHANAT kuvat! Syksy on parasta aikaa <3

    VastaaPoista
  4. Sun blogi saa mut jotenkin aina niin sanattomaksi, en osaa tähänkään okein mitään fiksua sanoa. Mutta toisinaan tätä blogia selaillessani toivoisin olevani sinä. Teet kaiken niin kauniisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi en tiedä, en itse oikein tunnista itsessäni tuollaista. Mutta muista että kaikki kauneus mitä näet muissa kumpuaa omasta hyvyydestäsi! <3 kaunista syksyä!

      Poista
  5. ihanaa ihanaa ihanaa kaikki voi ää
    saat hetkiä juttuja asioita niin kauniisti kuviin ja sanoihin että sieluun sattuu
    oi<3

    VastaaPoista
  6. Syksy on suloinen! haikeudessaan hyvin kaunis ja rakas vuodenaika. Siinä on semmoista vanhasta luopumisen ja uuden alkamisen tuntua joka vuosi<3 ihanaa kun saa käpertyä villaviltteihin teekupin kera, kynttilöiden loisteessa tunnelmoida elämää!

    VastaaPoista