virvon varvon

sateessa rämpimistä, pieniä noitia ja kaneja (ja ankeuttajia)

hymyjä ja syleilyjä ja synttärikakkua

 Eilinen oli seesteisin ja kaunein päivä pitkään aikaan

täynnä rakkautta ja hyvää mieltä

(tuossa on äitini)

Olen taas ymmärtänyt uusia asioita itsestäni ja tuntuu että olen vapautunut aika monista sisäisistä kahleista jollain tavalla. Seurustelemattomuus tuntuu myös aika ihanalta, etenkin sen tosiasian tajuaminen että vaikka olen rakastanut ja rakastellut saman ihmisen kanssa jo yli vuoden, ei vielä kertaakaan ole tullut sellaista oloa että pitäisi antaa tälle mitään nimeä. Se on yhteistä lentämisen tunnetta, toisen kokemista tutkimusmatkana, pyyteetöntä rakkautta.

(mitä mieltä olette muuten seurustelusta ylipäätään?)

jos totta puhutaan niin viime yö oli ensimmäinen jolloin ihan oikeasti tunsin

"tämä voisi nyt olla se oikea"

(kyllähän sä aina olet ollutkin tavallaan

mutta nyt tajusin että voisin pysyä tässä

vaikka ihan aina)

(aika kivaa)