patjoilla makoiltiin olohuoneessa, keräsin kultaisia hileitä sun korvanlehdiltä

Tuntuu inspiroituneelta, uudestisyntyneeltä, siltä että olen jonkin uuden ja käsittämättömän äärellä

Perjantaina lähdettiin rakkauspakulla ajamaan kohti Turkua. Uudet paikat ja uudet ihmiset herättävät minussa heti kysymyksiä omasta itsestäni, näyttävät asiat aivan uusista näkökulmista ja motivoivat valtavasti tutkimaan itseäni enemmän, kehittämään itseäni eteenpäin. Tuntuu että olen vihdoin alkanut löytää itseäni uudestaan, sitä tyyppiä jonka kadotin joskus 13-vuotiaana kun tuntui että pitää opetella olemaan jotain muuta. Tuntuu myös että olen löytänyt itsestäni aivan uusia puolia lähipäivinä, nyt en voi enää käsittää miten saatoin olla kuuntelematta kuulematta itseäni kuten nyt.

Turku näyttäytyi tuulisena, uinuvana, pysähtyneenä. Istuttiin Aurajoen rannalle soittamaan ja laulamaan, kaupunki heräili talvihorroksestaan, tuulitakkinen poika sanoi:

"täällä ei koskaan tapahdu tällaista"

Aamulla heräsin kahvinporinaan ja nauruihin, maa oli valkea, mieli tuntui levänneeltä ja raukealta. Paku täyttyi egyptiläisten öljyjen tuoksusta, aurinko lepäsi peltojen yllä ja voimautti. Ymmärsin aika monta uutta asiaa.

♥ kuun ulvonta

♥ se, ettei toisten pihoille saa pissata

(ei, vaikka piha olisi puolen hehtaarin kokoinen metsä)

koska "kyllä täällä on pissapaikkoja tienvarret täynnä"

♥ täydenkuun hellyyshetki ja uni öisestä metsälammesta, maaäidin kohtu

♥ lista kirjoista joiden lukemista en malta odottaa
♥ hymyt ja hellä olo

♥ uv-maalit
♥ sievä kommuuni jonka puutarhassa kasvaa päärynä-, kirsikka-, luumu- ja omenapuita

♥ uusi, rajaton innostus taiteeseen
♥ salaa nauraminen kun naapurinpoika sanoo että "jotkut hipit tuolla vastapäisessä talossa vain soittelee rumpuja pitkin päivää niin että kuuluu tänne meille asti vaikka olisi ikkunat kiinni"

muistakaa rakastaa, helliä ja pitää toisianne hyvänä

(ette menetä siinä mitään)