Angiina uusiutui heti ensimmäisen antibioottikuurin päätyttyä, ja ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin en ole poistunut kotoa lainkaan. Tuntuu hieman yksinäiseltä, mutta yksinolo kai tekee hyvää toisinaan.
Tänään en oikein osaa puhua. Kuukausiin en ole nukkunut yksin, nyt se tuntuukin oudommalta kuin koskaan. Tuntuu levottomalta. Kumpa voisin olla vaan niinkuin Ronja ryövärintyttäressä, paeta Matiaksenmetsän vihreään huutamaan keväthuutoja ja silittelemään ketunpoikasia (minun ketunpoikaa ei ole enää ja se jos mikä tekee kipeää)
Minun sydän on paljas ja sitä palelee aina joskus,
olisipa tässä joku jonka kanssa syödä kiisseliä
:--( ilmoittaudun kiisselinsyömiskumppaniksi
VastaaPoistavoi sinä oot niin ihana <3 teen meille kiisseliä ja jätskiä joku päivä ja voidaan katsoa disneyleffoja koko yö käykö?
Poistakäy n___n
Poistapöö :> näin tän paikan ensimmäisen kerran äsken ja luin ensin että kuiskaus_kissa ja olin että ohhih kun ei se ollutkaan. ajattelin kertoilla.
VastaaPoistaVoi sepä kuulostaakin kivalta! Kuiskauskissa, hih! <3
PoistaSulle on haaste mun blogissa! :)
VastaaPoistakuinhuutoja.blogspot.fi
Voi sentään, tein juuri tämän samaisen haasteen tuossa muutama postaus takaperin. Mutta kiitos paljon ja pistän korvan taakse! <3
PoistaLisäilinkin vielä tuohon haasteen loppuun maininnan siitä, että osa on jo saattanut tämän tehdä (mulla on jäänyt blogien seuraaminen viime aikoina todella vähäiseksi) eikä tällöin tarvitse tehdä haastetta uudestaan. :) Ehkä siis hamassa tulevaisuudessa! Tähän samaan syssyyn voisin kiittää blogistasi, sen lukeminen on aina inspiroivaa ja antoisaa. :)
VastaaPoistaVoi, onpa ihana kuulla! :) <3
Poista