Riippumatoilla ei ole sijaa velvollisuudentuntoisessa elämässä

Olen... 

juonut teetä kahviloissa 

syönyt aamiaista hiukset pörrössä 

ollut ihan hajalla 

ollut ihan maailman onnellisin

nähnyt omituisia unia
ollut vihainen turhasta
lukenut Hohdon uudestaan 

ihmetellyt
tehnyt ruokaa
rakastanut
rakastellut
tehnyt joulukortteja

 opiskellut ruotsia
palellut

Yhtäkkiä pitäisi täyttää papereita ja rastittaa ja tietää ja ottaa vastuuta niin kuin Aikuiset tekevät, hymyillä väkinäisesti ja kammata tukka ja viilettää sulavasti paikasta toiseen onnistuen kaikessa mihin ryhtyy, löytää muka joku ”oikeanlainen poikaystävä" (entä jos satun tykkäämään sellaisista jotka kävelee paljain jaloin tukka takussa soittaa kadulla kitaraa juo footmark-viiniä...) ja osata ennustaa mitä tapahtuu sen jälkeen kun valmistun (hitto enhän minä vielä voi tietää valmistunko ylipäätään).

Enkä vieläkään ole aivan varma olenko edes olemassa. Tuskin tämä tunne koskaan katoaa kokonaan. Silti mä viihdyn.