uutta

Heinäkuussa minun sydämessä läikähteli. Heräsin aikaisin aurinkoon ja tervehdin sitä. Innostuin uusista asioista ja käsitöistä. Pyöräilin paljon ja hyppelehdin paljain varpain. Kiinnitin nilkkaan korun joka kilisi kävellessä koko kuukauden. Sanoin pojalle aamuyöllä että "tällä matkalla me löydetään jotain erikoista", ja pizzajonossa kohdattiin cityshamaani ja buddhalaismunkki jotka tarjosi reishiseremoniat siinä niin. Istuin pitkiä iltoja Näsinpuistossa. Join vähän enemmän olutta kuin tavallisesti. Pakkasin omaisuuden ja elämän taas kerran banaanilaatikoihin. 

Nyt takana on muutamia utuisia aamuja pitsiverhojen takana. Narisevat puulattiat joilla tassutella hiljaa kissojen kanssa kun aamu ei oo vielä ihan alkanut, syyskuun alku ja raikas hengittää. Mullan tuoksu, intialaiset matot tuulettumassa kuistin kaiteella, Lapista ostettu tuulikello räystäässä kiinni.

Syksy on tullut ja meidän talon pihalta lähtee portaat suoraan Pyhäjärven rantaan. Taivas on harmaa ja viima paleltaa, mutta nautin tästä haikeudesta ja samalla odotan innolla kynttilöiden ja villasukkien aikaa (rauhoittumista). Uudessa kodissa nukahtelen vahingossa eri huoneisiin, ihan vain siitä syystä että missään ei kuulu palosireenien ulinaa tai nostureiden kolahduksia. Ripustin puutarhan omenapuiden oksille unisieppareita ja ruusukimppuja.

Elämä antaa ihmeellisiä asioita kun niitä osaa odottaa.
Tuntuu että tunnen itseni pitkästä aikaa nyt-tässä.
Kiitos kun saa levätä viimein
<3