Kai mä olen vähän viettänyt sellaista hiljaiseloa. Se ei oo kuitenkaan tuntunut ihan siltä mitä toivoisin - ei ole ollut omaa pesäkoloa. Oon paennut järven jäille ja vanhempien kellariin, milloin mihinkin. Talo jossa mun pitäis asua ei tunnu kodilta, vieläkään.
Joskus miellän itseni karhuemoksi
(käpertyä omaan lämpimään ja keskittyä talvehtimaan)
(kuitenkin villieläin)
Oon sairastellut koko alkuvuoden, uskon että kurkun oireilu johtuu joko homeesta tai stressistä. Haaveilen kevätaamuista joina valo paistaisi mun omaan huoneeseen, seinille joiden sisällä olis hyvä ja inspiroiva olla. Peikonlehti valkeaa seinää vasten, aurinko mun kasvoja vasten.
Luulen että löydän sen vielä. Sitä ennen saa tulla käymään kylässä, voin leipoo vaikka pullaa.
<3
Luulen että löydän sen vielä. Sitä ennen saa tulla käymään kylässä, voin leipoo vaikka pullaa.
<3
Todella kauniita pakkaskuvia. Ihana tyttö.
VastaaPoista<3 <3
Poistaolet niin ihana. ihana. IHANA.
VastaaPoistatulin pitkästä aikaa tänne, lukemaan kaikki kerralla. kuinka paljon sainkaan, jotenkin järjestyin hieman. kiitos :*
Sinä vasta ootkin ihmeellinen!
PoistaJa ihmeellistä on myöskin se, että luin sun kirjoitusta äsken ja voi sentään; oon joutunut painiskelemaan sen kanssa miten olla oikeinpäin, kun oli ensimmäinen joulu ilman mummia ja vielä toisen sukulaisen poismeno uudenvuodenyönä (syöpä). Jotain kollektiivitason juttuja meneillään selkeesti.. voimia sulle sisko <3